Argentiinan MM-ralli: Tomi Tuominen: Argentiinassa sattui ja tapahtui

Etelä-Amerikan reissu on sitten takana. Vanha sanonta kuuluu "p**ska reissu, mutta tulihan tehtyä". Normaalisti blogiin tarvitsee vähän miettiä mitä kirjoittaisi, mutta tällä kertaa mun täytyy miettiä, että mitä en kirjoittaisi.

Torstain ceremonial-startti oli taas oma lukunsa. Ennen kisaa JM Latvala julisti maikkarin sivuilla, että argentiinalaiset ovat melkein yhtä innokkaita kuin suomalaiset rallikatsojat. En tiedä halusiko JM lipasta kotimaista rallikansaa vai pettikö muisti, mutta kyllä hevosmaan kansan veri kuohuu täysin eri tavalla kuin kylmässä pohjolassa. Toki suomalaiset rallissa tykkäävät ja ovat innoissaan, mutta kaikki tietävät eron jo pelkästään jalkapalloa katsottaessa. Toisilla on aavistuksen rajumpi fanikulttuuri. Kun ajoimme lavalta alas, niin eteen ei meinannut päästä millään. Tien peitti ihmismassa, jonka seassa piti yrittää matelehtia eteenpäin. Sitä mukaan kun auto vähän nytkähti ihmiset väistyivät tieltä pois. Yksi hyppäri meidän katolle ja pari konepellille. Kuudesta Fordista hajosi kytkin ja heistä JM ja Mikko jäivät autoineen ihmismassa keskelle. Videokuvaa startin jälkeisestä härdellistä nähtävissä maikkarin sivuilla Tonin mun videopäiväkirjoissa.

Perjantaina me päästiin puoleenväliin eekoota yksi, kun pakoputki lähti hieman irti yhdessä takavinkkelissä. Sisään tuli lämmön lisäksi hirveä meteli, eikä Toni meinannut kuulla nuottia, vaikka huusin kaikin voimin. Myös teho tuntui katoavan jonnekin harakoille, sillä yrityksestä huolimatta aikoja ei syntynyt. Lopulta jäimme sitten kasipätkälle, kun tukivarren pultti meni poikki. Tästä alkoi sitten todellinen kärsimys.

Ilmoitimme sijaintimme ja jäimme odottelemaan huoltoa. Heille kerrottiin, että järjestäjät hakevat meidät pois lava-autolla ja vievät pätkän maaliin. Keli oli kuitenkin sellainen, että yhtään järjestäjän lava-autoa ei päässyt kilometriä pidemmälle. Olimme kohta yksin pimeässä, sateessa ja sumussa keskellä ei mitään. Lopulta saimme huollon paikalle hetkeä ennen puoltayötä! Olimme siis maanneet sikiöasennossa ahtaassa kabiinissa lähes seitsemän tuntia. Joku nyt tietysti ihmettelee, miksi te siellä hytissä olitte? Ulkoa oli niin sankka sumu, ettei omia askeleitaan nähnyt. Ja vettä siis tuli, joten ahtaat sisätilat tuntuivat paremmalta vaihtoehdolta. Sanoi jo kymmenen aikaan Tonille, että jos olen täällä vielä kahdelta yöllä, niin ajohaalari lentää nurkkaan ja se on siinä. Onneksi huolto tuli ennen sitä. Hotellin päästiin kello kolme ja kahden tunnin unien jälkeen lähdimme jatkamaan kisaa. Reipasta!

Lauantain ensimmäinen EK ja ensimmäinen vasuri. Siitä läpi kunnialla ja sen jälkeen auto lähti heittelehtimään oikein olan takaa. Syynä etuvetarin hajoaminen ja auton muuttuminen takavetoiseksi. Sillä sitten rämmittiin neljä pätkää läpi. Huollon jälkeen samainen ek uudestaan ja nyt päästin lähes kilometri, kunnes hydrauliikkajärjestelmä suorastaan räjäytti aineet ulos. Sen seurauksena hävisi mm ohjaustehostin ja niillä teillä Tonilla oli paikoin todella vaikeaa. Laskimme, että meidän kannattaa jättää kisa kesken kolme EK:ta ennen päivän loppua ja näin ollen huollolla on aikaa kolme tuntia saada auto kuntoon. Jatketaan sitten taas sunnuntaina.

Sunnuntaina ajattelimme ajaa tosiaan pätkät läpi ja saada nykysääntöjen turvin edes yhden MM-pisteen tiimille. Tämäkin jäi haaveeksi. Heti siirtymällä, jolla oli muuten mittaa 140 kilometriä, ohjaustehostin alkoi temppuilla taas. Hydrauliikkajärjestelmään oli jäänyt remontin jälkeen vuoto. Kaikki öljyt siis pihalle. Yritimme löytää vikaa ja kiristimme pariakin liitosta, jotka tuntuivat löysiltä. Litra öljyä säiliöön ja kohti pätkää. No, eihän se kauan kestänyt, vaan Toni joutui taistelemaan kiharaisen tien läpi ilman tehostajaa. Olimme kuitenkin aikeissa rämpiä maaliin, mutta jo seuraavalla siirtymällä moottori sammui ja auto hyytyi tien poskeen. Se oli sitten siinä, siis jo kolmannen kerran saman kisan aikana! Ennätys sekin, jota on vaikea rikkoa. Muistaakseni joku toinenkin autokunta pystyi samaan suoritukseen viime vuonna. Muistankohan oikein?