Miikka Anttila: Suomen MM-ralli: Rock'n Roll

Fordin odotukset Suomen MM-rallista olivat aika paljon korkeammalla kuin mitä lopputulos toi tullessaan. Merkkimestaruustaistossa MM-pistejohtoa oli tarkoitus kasvattaa, ja tiimille sijat 1 ja 2 olivat ihan realistinen tavoite. Käsikirjoituksesta kuitenkin poikettiin, ja rajusti, jo perjantaiaamun toisella pätkällä (nykyään pahamaineisessa) Mökkiperässä. En tiedä mistä johtuu, mutta Mökkiperässä tuntuu joka vuosi tapahtuvan, ja eikä vain meidän autokunnalla vaan muillakin. Tällä kertaa meidän tapahtumat saivat alkunsa noin 4,5 kilometriä erikoiskokeen lähdöstä olevassa kovavauhtisessa maatilan pihan läpiajossa. Pihassa, aivan tien vieressä, on punamullalla maalattu piharakennus. Tie kääntyy piharakennuksen kohdalla hiukan oikealle ja tien ja rakennuksen välissä on n. puolen metrin nurmikaistale. Nurmikaistaleella vaanii iso kivi, joka ainakin vielä tämän vuoden nuotituksessa oli pitkän heinän peittämä. Laskin, että Jari-Matti on ajanut paikan ohi 12 kertaa nuottiautolla ja jokusen kerran kisavauhtia ralliautolla, ja koskaan ennen emme ole kiveä huomanneet. Tällä kertaa Jari-Matti halusi ajaa paikan suoraksi, niin että saa paremman sisäänmenon seuraavaan vasemmalle kääntyvään mutkaan, mutta se oli kohtalokas ajolinjan valinta. Oikean puolen etupyörä loi nurmikaistaleella vaanivaan kiveen aivan hemmetin kovaa, rikkoen vanteen ja vääntäen raidetangon mutkalle. Pihan jälkeen tie tekee vasemmalle mutkan, jonka jälkeen se jatkuu notkoon, josta alkaa nypyn ja hypyn jälkeen 500 metrin suora. Nypylle noustessa Jari-Matti tunnusteli ohjausta ja tuntui, että vain vanne on rikki, mutta suoraa edeltävältä hypyltä laskeutuessa vääntynyt raidetanko ei enää kestänyt äkillistä kuormitusta vaan napsahti poikki. Siinä vaiheessa kun ralliautosta menee raidetanko poikki täydestä vauhdista (vauhti ennen hyppyä 170 km/h) on vain tuurista kiinni millaiseen kiinteään esteeseen se törmää. Tällä kertaa oli sen verran tuuria, että auto jatkoi matkaansa ohjauskyvyttömänä tien vieressä olevan ojan ja hakkuuaukean välissä eikä ruvennut esimerkiksi pyörimään tiellä. Tilanteessa voi antaa myöskin Jari-Matille kredittiä siitä, että hän vaistomaisesti veti käsijarrua, joka esti auton perän kiertymisen sivulle ja kunnon "karusellin" alkamisen. Kun liike lakkasi, huomasimme, että olimme pysähtyneet minun puolen kyljelle, keskikokoista koivua vasten. Kuin ihmeen kaupalla auto ei mennyt ympäri kuin neljäsosa kierroksen. Tietenkin oli selvää, että autolla ei jatketa enää saman päivän kilpailua, mutta toisaalta heti rytinän tauottua oli aika varma tunne, että superrallia estäviä vaurioita ei tullut. Onni onnettomuudessa oli se, että yhtään katsojaa ei ollut edes lähellä joutua auton tönäisemäksi. Jos poistuminen ojan puolelle olisi tapahtunut jo hyppyä edeltävän nypyn jälkeen, en uskalla edes kuvitella seurauksia, koska nypyn kohdalla oli useita katsojia seuraamassa rallia. Jos katsojia on esim. mutkassa seuraamassa rallia, voi heillä olla edes pieni mahdollisuus ehtiä ralliauton alta pois, jos se suistuu tieltä tekniikan petettyä, mutta suoran alussa oleva katsoja ei millään voi kuvitellakaan, että ralliauto ajautuu 500 metrin suoran alussa katsojille varatulle alueelle.

Lauantain superralliin startattiin sekalaisissa tunnelmissa. Toki lähtöpaikan vuoksi oli odotettavissa, että pohja-aikojakin voisi tavoitella, mutta toisaalta tallipäällikön suora palaute huonosti hoidetun työn jälkeen suorastaan vaati auton maaliin tuonnin ilman lisävaurioita. Ja niinhän siinä kävi, että lauantain ekaa pätkää ei päästy kuin reilu kilsa kun taas tarvittiin nostoapua. Himoksen pätkä alkoi uudella osuudella, joka oli todella kapeaa pikkutietä, ja siellä vaani oikein kunnon "toimintapaikka", hidas ahdas oikea, joka vielä sopivasti kirrasi. Onneksi paikan olivat ponganneet myös todelliset ammattikatsoja, joten ei mennyt kuin pari sekuntia kun nostotalkoot olivat käynnissä ja 30 sekunnissa auto oli taas tiellä. Ulosajon jälkeen homma tuntui tietysti vielä vaikeammalta, luottoa omaan tekemiseen ei löytynyt millään. Luoton puutteeseen ei auta kuin ajaminen, ja onneksi sitten aamupäivähuollon jälkeen alkoi taas tulla edes jonkinlaisia pätkäaikoja ja lopulta sitten ek voittokin Kakaristossa.

Perjantain 45 minuutin "penaltyn" vuoksi ei lähtöpaikka muuttunut sunnuntaille juuri lainkaan, eli taas päästiin ajamaan hyvällä lähtöpaikalla ja uudelle Hannulan pätkälle tulikin sitten melkein 5 sekunnin pohjat. Hyvät ajat samalle ek:lle ajoivat muuten myös nuorisoketjun kuskit Mikkelsen ja Wilson, sijoitus 3. ja 4.

Niin siinä sitten kävi, että kun Mikko ja Jarmo jäivät meidän perjantain ulosajon jälkeen yksin ajamaan Loebia vastaan, ei heidän puristus aivan riittänyt, vaan ranskalaiset kurvasivat suuren suomalaisyleisön harmiksi myöskin Jyväskylän voittajiksi 9 sekunnin marginaalilla. Kyllä hävettää!