Miikka Anttila: Jordanian MM-ralli: Viikon vipu ja viritys
Viime blogissa uhosin että Jordaniassa näytetään. Ja niin näytettiinkin mutta ei ihan maaliin saakka. Onneksi Jarmo ja Mikko hoiti homman kuitenkin kotiin, ei tarvi enää pelätä suomalaisten menetetyn rallimaineen vuoksi.
Jordanian MM-ralli oli ensimmäinen MM-ralli Lähi-idässä, eli taas oltiin tekemässä historiaa. Paikka oli MM-rallille tosi jees. Kuolleen meren äärellä sijaitseva lomakeskus muodosti kilpailukeskuksen ja Kuollut meri hyvän työpisteen. Päivälämpötila meinasi olla vähän liioittelua eskimolle, varsinkin nuotituksen aikana kun Volvon ulkolämpömittari näytti parhaillaan 43 °C:ta. Onneksi nuottipelin clima-anlage toimi. Pätkät oli tosi vaikeita laittaa paperille, pimeitä nyppyjä riitti. Normaalisti meillä on nuoteissa "hämää" ehkä 5 kertaa MM-rallin aikana, nyt oli vähintään 5 "hämäätä" per pätkä. Jari-Matti merkitsee harvoin nuotteihin, että mistä laidasta nypyn yli pitää mennä. Muutaman ajetun ek:n jälkeen totesimme, että tässä rallissa laidat olisi ehdottomasti pitänyt olla tarkasti merkattuna. Olisi arpominen jäänyt lottokoneelle!
Ralli alkoi Sordon hallitessa touhua. Hyvä esimerkki siitä, mitä vaikuttaa kun on käynyt tekemässä nuotituksen edellisenä vuonna. Olihan Sordon lähtöpaikkakin hyvä, mutta penkalla seisoneiden asiantuntijoiden mukaan Sordon ajossa näkyi selvästi, että kuski tiesi täsmälleen millä linjalla nyppyjen taakse syöttää. Toisella ajokerralla muutkin sitten kuulemma jo osasivat.
Perjantai-iltana kahdeksan ek:n jälkeen yleiskisan kärki oli kuin normaalissa MM-rallissa kahden pätkän jälkeen, neljä autokuntaa 13,4 sekunnin sisällä! Lisää uusia ralleja kalenteriin! Lauantain kolmella ekalla pätkällä Loebin Seppo tekikin taas kepposen ja hyökkäsi. Niiden jälkeen ero kakkoseen eli Sordoon 34 sekuntia! Porukassa ei ollut kellään taaskaan mitään asiaa Loebin toisen ajopäivän aamun vauhtiin. Meillä oli huima tilanne aamun kolmannella ek:lla. Kirraavaan oikeeseen oli merkattu "paha sumppu", jonka vuoksi Jari-Matti piti linjan mutkan jätössä aivan oikealla. Tämä oikealla pidetty linja johtikin sitten auton ulos tieltä, koska mutkan jätössä tie kääntyi jo vasemmalle. Hirveellä flaksilla auton ei kaatunut jyrkkään vuoristorinteeseen, eikä myöskään osunut betonipossun kokoisiin kiviin, joita oli kyllä tyrkyllä keskikokoisen sikalan verran, ja päästiin takaisin tielle.
Jos meillä oli tuuria, niin sitä ei ollut Loebilla saman pätkän jälkeisellä siirtymällä. EK teki lenkin niin, että maalista päätielle ja seuraavalle pätkälle siirryttäessä käytettiin samaa siirtymää kuin EK:n lähtöön mentäessä. Tieosuus oli tosi kapea ja pimeitä paikkoja oli monta. Sanoin Jari-Matille pätkälle mentäessä, että muista olla varovainen kun tullaan pätkältä pois, sillä kapealla osuudella tulee pätkälle meneviä kilpureita vastaan. En tiedä, oliko Daniel ohjeistanut Sebiä samoin, ei ainakaan jäljestä päätellen. Yhteen pimeään mutkaan tultaessa jouduimme todistamaan mälliä, joka muutti koko rallin ja myöhemmin myöskin koko MM-sarjan tilanteen. Loeb oli kolaroinut EK:lle menevän Reutenbachin kanssa niin pahasti, että saman tien tiesi, että kummallaan autolla ei lauantain ralli jatkuisi. Jos syyllistä kolariin pitäisi hakea, ei kumpaakaan autokuntaa voisi sakoitta jättää, sen verran keskellä tietä osuma oli tapahtunut. Loppu lauantai menikin sitten sopivaa lähtöpaikkaa sunnuntaille passaillessa. Tiedossa oli, että sunnuntain eka auto kärsisi lähtöpaikasta selkeästi, varsinkin kolmannella yli 40 km:ia pitkällä EK:lla, joten kärkeen ei pitänyt rynniä. Kilsa ennen lauantain viimeisen pätkän maalia sain tiedon että pitää taktikoida 16 sekuntia huonompi aika kuin olisi ollut tulossa. Hiljaa ajaminenkaan kelloa vastaan ei ole helppoa, nyt aika huononi liikaa, lähes 25 sekuntia. Seuraavalla kerralla ollaan täsmällisempiä ja harjoitellaan homma kunnolla etukäteen.
Sunnuntai aamuna ero rallia johtavaan Sordoon oli 8,5 sekuntia, joka kuroutuikin umpeen yllättävän helposti jo ekalla pätkällä. Toisella pätkällä piti eron kasvaa lisää entisestään, mutta taas puuttui huono tuuri peliin. Ilmeisesti jo ekalla pätkällä vasemman puolen poikittaistakatukivarsi oli osunut "sopivasti" kiveen sillä seurauksella, että se katkesi toisella pätkällä. Muutaman suomalaiskansallisen voimasanan säestyksellä suoritettu maaliviivan ylitys kertoi karua kieltä, EK:n aika oli melkein minuutin huonompi kuin Sordolla. Silti suurempi murhe oli tosiasia, että seuraavaan huoltoon pääseminen vaatisi 70:nen siirtymäkilsan ja yli 40:nen EK kilsan selvittämistä "tekohengitetyllä" tukivarrella. Tiimin ohje oli kuitenkin selkeä, niin pitkään annetaan mennä kuin pelit vain liikkuu. Olen aina suhtautunut tosi skeptisesti tukivarsiremppoihin joita tehdään "nippusiteillä ja rautalangalla". Itse asiassa ainoa tietämäni onnistunut on Ritari Rautiaisen ja Bossen viime vuoden Saksan MM-rallin patentti, joka toi autokunnan vimppa EK:lta rallin maaliin. Mutta pakko oli jotain yrittää, ja tällä kertaa yritys toi ainakin hyvin media-aikaa autokunnallemme. Kävi nimittäin niin, että työskennellessäni auton alla auton tunkki pääsi kaatumaan ja meinasi tulla hiukan ahtaat paikat. Onneksi auton ympärillä oli paljon uteliaita katsojia jotka havaitsivat tilanteen välittömästi ja nostivat autoa sen verran, että joku sai revittyä mut jaloista pois auton alta. Okei, totuuden nimissä tilanne ei ollut niin paha kuin miltä se erittäin onnistuneessa kamerataltioinnissa näyttää, koska auton helman alla oli irrotettu takapyörä lappeellaan, joka otti suurimman osan auton painosta vastaan. Mutta oli puristusta kuitenkin niin paljon, että ei sieltä omin avuin olisi pois tultu! Taas tämän jälkeenkin muistaa laittaa irrotetun pyörän helman alle jos menee itse töihin auton alle! Tukivarteen tekemämme "viikon vipu ja viritys" ei sitten kestänyt kuin viisi ekaa kilometriä siirtymää, mutta pienenä ihmeenä voidaan pitää sitä, että pääsimme kuin pääsimmekin huoltoon asti, eli kaikki 100 kilometriä rikkoontuneella tukivarrella. Hyvää tuuria oli siinä kohtaa, että rikkinäisen kulman vetoakseli lähti pois paikaltaan takaperästä sen verran, että pyörä ei enää vetänyt, mutta pysyi kuitenkin takaperässä kiinni. Jos koko nivel olisi tullut ulos perästä olisi matkanteko loppunut varmasti alle kilometrin matkalla. Huollossa pojat laittoi pelin taas timmiin kuntoon, ja loppujen lopuksi sillä ehti seitsemänneksi, joka toi samalla kolme valmistajien MM-pistettä. Mielenkiintoinen tilanne olisi ollut, jos rallin päätöspätkällä olisi pitänyt ajaa tosissaan kisaa rallin voitosta. Oli nimittäin sellainen EK, että ei ihan heti tule vastaavaa mieleen. Jostain syystä vielä toiseen kertaan ajettaessa pätkä oli niin liukas, että tuntui tiellä ei ole muita autoja ainakaan samana päivänä mennyt! Jarmolle ja Mikolle hieno voitto ja MM-sarjan kärkipaikka takaisin!
Ero merkkipisteissä Citikkaan on nyt 7 pistettä Fordin hyväksi, joten tilanne on kuitenkin ihan kohtuullinen. Toisaalta sen verran jäi sylettään sunnuntain huono tuuri, että lupaan että Sardiniassa taas näytetään. On muuten yx Jari-Matin suosikki ralleista. Ei huono lähtökohta!
